Kuulla sen sai t'' koko kansa
kun sinun luokses tulla sain.
Kun minut vapautit, omaksesi otit
olin kanssas kaiken aikaa

Nohda ne sai taas kaikki muuttui,
kun palasin taas entiseen.
Perheen pienimm'lle sek' yst'v'lle
aiheutin suuren murheen.

Jallen painuu p''.
Jaksaisi ei el'' t'n''n

Jeesus, hylk'sitk' minut,
etk' madu syd'meeni'
Orjuuttani j'llen veihdan vapautteeni.
P''se en irti en''.
Jeesus, kantaisitko minut'
En'' jaksa valitt''
en pysty enk' jaksa
j't'n kaiken t'm'n tahden.
Pauluuta ei oo en''
Jumala ei oo en''.

Tyhj'ksi teit. Kai tahdoit t'yt'',
mut synti j'ikin el'm'n.
Kai ukso voimaan loppui, parannuksen tottui,
vaikka sut m' tahdoin l'yt'a.

Kai tarvitsee t'a maailma raukan,
joka muita muistutaa:
ep'onnistuneen, mielen kieroutuneen
tahtonut on Herra poistaa.

Mist' voimaa jatka'
Yst'v'' ei oo lohduttamaan.

Mik' varsinainen sankari,
joka kiveen kompastuu.
Ekaan mutkaan tapetaan, ei p''se edes alkuun.
Aikaan saa pelk'' pahaa.
Ehk' pilkkaan Pyh'n Hengen,
ajatuksein tuomittiin.
Ja t'm' Herran suuri sotilas
menee suoraan helvettiin,
josta paluuta ei oo en'a.
Jumala ei oo en''