1. Her''n usein miettim''n, miten paljon min' voin tehd' v''r'', ettet k'rsim''n mua kuitenkin lopulta m''r''' Ei syyllisyytt' ollenkaan, ei selityst' miksi tein niin kuin tein. Mit' armo on' Kuinka paljon on osuutta ansion' Jos lait ja armo liitet''n yhteen, silloin mik''n ei voi riitt''; j''t vankeuteen. Ei armo oo sinun ja Jeesuksen ty', sill' Jumalalle kelpaa vain puhdas ja sin' olet syntinen.

Et peitt'' voi, H'n tuntee sun syd'men. Kun annoit sen, saat uskoa lupauksen: 'En heit' pois, s' luokseni tulla voit.' Nyt Kristuksen silm't n''t, H'n pyyt'' ett' s' j''t.

2. Ryhdyit mielett'myyteen ja ensirakkautesi hylk'sit j'lleen: Hengess' sait aloittaa, omin voimin nyt tahtoisit jatkaa. Pyyd'n sua nyt vastaamaan: 'Saitko s' Hengen, kun teit mit' laki velvoittaa, vai uskoitko silloin s' Poikaan'' Jos syntisi tuovat sut Jeesuksen luo, s' saat kaikki ne tunnustaa, Herralle luovuttaa. Tekosi suuret ei auta nyt yht''n, sill' Jumalalle sin' olet puhdas ja kelpaa vain syntinen!

Kuin tulen l'pi, koetellaan kenen rakennus on tehty kest'm''n. Kullasta vaik' rakentaa, ei se auta jos alla on hiekkaa. Jos perustus on paikallaan, H'nen nimens' voi olla vain JEESUS KRISTUS. Sit' armo on! Taas sai syntinen el'm''n toivon!